Rautalammmin Perhokalastajat ovat vuokranneet rautalammin reittiin kuuluvan Karinkosken. Karinkoski on pienehkö koski Konnekosken vieressä, ja se on erittäin potentiaalinen poikastuotanto-alue alueen vesistöille.

Rautalammin Perhokalastajat aikovat kehittää taimenen elinmahdollisuuksia Karinkoskessa mm. mäti-istutuksin ja siten kantaa kortensa kekoon Rautalammin reitin taimenen puolesta.

Mäti-istutuksen jäljiltä kävimme Tonin kanssa hakemassa rasiat pois koskesta kesäkuun alussa. Rasiat olivat lähes tyhjiä, joten istutus onnistui sen suhteet täydellisesti. Nyt vaan toivotaan että taimenen poikaset selviytyvät hyvin ensimmäisestä vuodestaan ja jatketaan hommaa taas ensi keväänä.

Karinkoskessa riitti hyvin vettä kesäkuun alussa

- Jouni

Rautalammin Perhokalastajat (yhdessä Pappilan Osakaskunnan kanssa) kantavat omalta osaltaan vastuunsa taimenkantojen hoidosta.

Tilasimme pari viikkoa sitten Whitlock & Vibert -rasioita ja sunnuntaina 3.4.2011 laitoimme kuusi rasiallista (0,5 litraa) taimenen mätiä odottamaan kuoriutumista Karinkoskeen Rautalammille. Istutusmäärä vastaa usean taimenparin kudun tuottoa.

Karinkoski sijaitsee Hanka- ja Konneveden välissä ja on kooltaan pienehkö koski, jossa ei saa kalastaa millään muotoa. Koski on profiililtaan hyvä poikastuotantoalue, koska virtaama ei ole liian kova ja siellä on paljon sopivia kiviä ja kasvupaikkoja.

Rasiat kiinnitettiin reikätiiliin rautalangalla ja suojattiin hyvin luonnonkivillä. Kevään lämmetessä poikaset kuoriutuvat ja elävät hetken aikaa rasioiden sisällä, jonka jälkeen ne pääsevät uimaan ulos rasioiden aukoista. Toivottavasti muutaman vuoden kuluttua edes joku niistä pääsee kulkemaan vapaasti viereisten järvien selille syönnökselle ja palaamaan myöhemmin takaisin synnyinkoskeensa kudulle.

Kosken alaosaa.

Vedenalainen kuva rasiasta, ennen parempaa suojausta.

Toinen rasia veden alla.

- Jouni

Lento lähti lähes sovitusti kolmen jälkeen maanantaina. Ensimmäiseen kyytiin hyppäsimme Mikon kanssa ja toisella lennolla tulivat Toni ja Tuomas. Hienot olivat maisemat tunturissa koneesta katsottuna. Porojärven rantakivikossa lastattiin kamat soutuveneeseen, jota lähdimme soutamaan kohti Poroenoa, Toni souti ja minä pidin perää. Jo lyhyen soutumatkan jälkeen selvisi kuitenkin, että tavaraa oli lastattu hieman liikaa, vene vuoti kuin seula ja koveneva lounaistuuli painoi veneilijät kohti saarta järven keskellä. Siellä sitä sitten loppujen lopuksi toikkaroitiin kalsareissa paljain jaloin saaren rantakivikossa koittaen saada venettä maille. Ei muuta kuin "pupannahat" päälle ja kantamaan rinkkoja saaren toiselle laidalle ja kahlaamalla kuljettamaan venettä tyynemmälle laidalle. Tyynemmällä laidalla päästiin viemään kuitenkin kamat takaisin mantereelle ja jatkamaan matkaa. Vene jäi Kekkosen kämpän rantakiville. Olipahan taas venereissu!

Tunturia lentokoneesta käsin.
P.S. Jos joku ihmetteli otsikkoa, niin se juontaa juurensa menomatkaan, kun Toni (?) upotti reissulaisten mieliin Pyhäsalmen Vaskikellojen parkkipaikalla vilkkuja korjatessaan, kuolemattoman lauseen "ja vaskikellot soi..". Virke löytynee Antti Huovilan uskomattoman hienosta kappaleesta Vaskikellot. ;)

* Taimenen alamitta on muutettu 50 cm alkaen 2011. Alamitta on nyt yhdenmukainen Tornio-Muoniojoen uuden kalastussäännön kanssa.

Heti alkuun on todettava, että säätilan puolesta kevät tuntui melko kaukaiselta, sillä ilman lämpötila oli alle 5 astetta.
Iltapäivälle oli lupailtu vielä vesisadetta, eikä navakka pohjois-/koillistuulikaan hirveästi riemunkiljahduksia aiheuttanut.
Kalaan kuitenkin teki mieli, ja luvatkin oli varattu.

Aloimme suunnittelemaan kevään ensimmäistä kalareissua jokunen viikko takaperin, mutta paikasta ei ollut mitään tietoa.
Kunhan nyt kalaan pääsee jonnekin päin Suomea. Lupien varailut jäivätkin reissua edeltävään päivään, ja sen myötä kalapaikaksi
valikoitui Kellankoski Viitasaarella. Tuttu paikka monelle Rautalammin Perhokalastajallekin. Kalalle lähti kolme RaPelaista,
eli allekirjoittanut, Mikko, sekä Jouni. Luvat alkoivat kello 9.00, ja kestoa niillä oli 12 tuntia.

Koskella oli pari muutakin kalamiestä, joten kalastajakiintiö oli täynnä. Pikkuhiljaa varusteita viritellessä, ja
vaatekertoja päälle laittaessa kello olikin ehtinyt jo puolen kymmenen tietämille. Oli korkea aika siirtyä kosken partaalle
perhoja uittamaan. Niskan tuntumasta oli luontevinta aloittaa, varsinkin, kun kosken alaosa oli jo miehitetty tullessamme.
Yllättäen heti ensimmäisillä heitoilla alkoi tapahtua, ja parikin taimenta kävi tukistamassa tummaa streameriä.
Eivät kuitenkaan tarttuneet. Hieman myöhemmin alaosilla kalastaneet kalamiehet kantoivatkin taimenta mukanaan,
ja kuuleman mukaan tapahtumia oli ollut melko hyvin. Eli koskessa on kalaa olosuhteista huolimatta.

Kosken yläosaa

Kuitenkin siinä puolenpäivän tietämissä tapahtumat olivat vähissä, ja usko kalan saantiin alkoi jo hieman hiipumaan.
Olikin aika siirtyä makkaran paistoon, ja kerätä uutta uskoa kalastamiseen. Kellankoski tuntui kovin hiljaiselta aina n. klo 15 saakka.
Kunnes löydettiin kalojen olinpaikka, ja oikea tapa kalastaa. Sitten alkoikin vavat taipumaan tasaiseen tahtiin.

Allekirjoittanut tartutti ensimmäisen kalan salakkastreameriin, ja pituutta sillä oli 55 cm. Ihan komea kala kauden avaukseksi,
tosin melko laihanpuoleinen. Melkeinpä saman tien Jouni väsytteli lähes samoilta jalansijoilta hieman pienemmän taimenen.

Pienen huilin jälkeen palattiin samoille paikoille koko kööri, ja eipä aikaakaan, kun Jouni ja Mikko väsyttelivät
taimenia, jotka tulivat ylös asti kuvattavaksi. Muutama karkuutus mahtui myös joukkoon. Mikko ja Jouni saivat pari taimenta vielä samoilta ottipaikoilta. Kaikki n. 40-45cm taimenia. Itse siirryin jo aiemmin kosken alajuoksulle pyytämään tyhjää.

Palattiin vielä kerran illemmalla Jounin kanssa näille ottipaikolle, koska tuntui, että siellä kalaa riitti,
ja muualla ei juuri tapahtumia ollut. Ja kyllähän siellä kaloja oli edelleen. Muutaman tärpin jälkeen Jouni
haavitti nätin taimenen. Mutta eipä aikaakaan, kun minullakin tärppäsi ja reilu 40cm
taimen saatiin kuvattavaksi. Tämän jälkeen alkoi jo riittämään, sillä kahlailu kylmässä vedessä alkoi jo tuntua luissa ja ytimissä.

”ylhäällä” ja tähän päälle kymmenkunta tärppiä/karkuutusta. Kalat olivat yllättävän hyväkuntoisia istareiksi,
evät ehjinä ym. Liekö tankkiauto käynyt lähiaikoina, vai olivatko nämä edellisen kesän istutuksista, tai mahdollisia
järvi-istareita? Kalaa oli kuitenkin paljon verrattaen pienellä alueella. Kaikki kalat tulivat erilaisilla streamer-sidoksilla,
ja siimaan lisättiin hieman painoja pohjan tuntumaan pääsemiseksi.

Tästä sitten suunnittelemaan seuraavia reissuja hyvillä mielin. Käytiin poislähtiessä  pyörähtämässä Kärnällä,
ja siellä näytti myös erittäin mielenkiintoiselle.

- Juha

On maanantai maaliskuun ensimmäinen päivä. Varmat keväänmerkit ovat
ilmassa. Päivät pitenee ja ensimmäiset plussayöt on takanapäin.

Joten enpä malttanut olla kävelemättä virtaavien vesien ääreen kun
elohopea viihtyi edelleen lämpöasteiden puolella. Ilman vapaa tosin ja
lunta oli reisiin asti. Yllätykseksi havaitsin että hangen pinta oli
täynnä elämää. Pienet (n. 1mm kokoiset hyppyhäntäiset?) hankikirput
olivat heränneet ja niitä hyppi hangella alta pois kun avasin polkua
rantaan. Moinen hyönteisten paljous herätti kaamoksesta heräilevän
perhokalastajan toiveet siitä, että joku mielenvikainen sumari olisi
kiivennyt jään reunaan huippuaikaisin! Olihan viimevuonna ensimmäiset
sumarit kuoriutuneet äyskoskella jo ennen marraskuun 15 päivää. No
varma sumari jäi näkemättä. Mutta jotakin nähtiin.. Nimittäin musta
piste pintakalvon yläpuolella ja runsasta arvailua siitä, että onko
korri, voiko olla, näyttää kyllä ihan korrilta, ei se ehkä kuitenkaan
ole ja sitten sitä ei enää tihrustamallakaan erottanut kun se valui
virtaa pitkin alaspäin niin kauaksi. Levottomat katseet kiertelivät
pintaa pitkin ja jäänreunaa tihrustaen, näkyisikö jossain merkkejä
elämästä. Ei näkynyt nahkoja eikä korreja. Mutta sitten se tapahtui,
kuului mulaus ja veden pinnan rikkoi laajenevat paksut renkaat vain
muutamia metrejä alaspäin siitä missä epävarma piste viimeksi
havaittiin.

Ensimmäinen "pintakäynti" on havaittu ja sekös on saanut pikkuhiljaa
levottomaksi käyvän perhokalastajan entistä levottomammaksi. Edessä on
on yksi vuoden hienoimmista ellei jopa hienoin kalastussesonki kun
hankikorrit herättelevät taimenet talvihorroksestaan. Kevät tulee
vääjäämättä, kuukauden päästä on täysi rähinä päällä!

- Matias

Eletään vuoden synkintä aikaa. Kelit ovat vielä melko ”syksyisiä” , ja tämä on ainakin osalle kalamiehistä mahdollistanut melko mielekkään kalastuksen vielä tähänkin aikaan vuodesta. Huhuja hyvistä saaliista on kiirinyt korviin, niin Nokiselta, kuin Kuusaan koskeltakin. Itse en ole perhovehkeisiin edes koskenut (minun puolesta taimenet saavat olla rauhassa tähän aikaan vuodesta). Miten lie muiden RaPen jäsenten laita?

Sen verran perhotouhuissa on tullut kuitenkin nyt oltua, että käytiin Jounin kanssa parisen viikkoa sitten Jyväskylän Perhosymposiumissa kuuntelemassa luentoja perhokalastukseen, ja lähinnä taimeneen liittyen. Eihän se hyvältä näytä edelleenkään tuo tilanne luonnon taimenen kannalta, mutta eipä mikään uutinen olekaan. Samana viikonloppuna käytiin samaisessa hotellissa perhonsidonnan SM-kisat, ja kyllähän tuolla ihan nättejä perhoja on sidottu: http://perhosm.net/index.php?mact=Album,mec8c1,default,1&mec8c1albumid=6&mec8c1returnid=61&page=61

Ensi vuoden alkupuolella pitäisi järjestää Rautalammin perhokalastajien perustamiskokous Rautalammilla. Tarkempi paikka ja ajankohtakin taitaa olla vielä auki, ja ohjelmaakin pitänee vielä miettiä. Varmaankin ensimmäisessä kokouksessa pyritään linjaamaan perustettavan seuran tulevia tekemisiä, jäsenmaksuja ym. Suunnitella ensi kesän kalareissuja, tai miettiä vaikka mahdollisten lippalakkien, tai huppareiden hankkimista, Rautalammin Perhokalastajat logolla tietenkin. Kukin voi varmaan miettiä omalla tahollaan, miten haluaisi RaPen toimivan.

Myös näitä nettisivuja voisi yrittää kehittää, ja löytää enemmän sisältöä. Toivottavasti viimeistään kesällä sivuille löytää yhä useampi kirjoittaja, ja saadaan raportteja eri kalareissuilta. Eipä tässä muuta tällä kertaa.

-Juha