On maanantai maaliskuun ensimmäinen päivä. Varmat keväänmerkit ovat
ilmassa. Päivät pitenee ja ensimmäiset plussayöt on takanapäin.

Joten enpä malttanut olla kävelemättä virtaavien vesien ääreen kun
elohopea viihtyi edelleen lämpöasteiden puolella. Ilman vapaa tosin ja
lunta oli reisiin asti. Yllätykseksi havaitsin että hangen pinta oli
täynnä elämää. Pienet (n. 1mm kokoiset hyppyhäntäiset?) hankikirput
olivat heränneet ja niitä hyppi hangella alta pois kun avasin polkua
rantaan. Moinen hyönteisten paljous herätti kaamoksesta heräilevän
perhokalastajan toiveet siitä, että joku mielenvikainen sumari olisi
kiivennyt jään reunaan huippuaikaisin! Olihan viimevuonna ensimmäiset
sumarit kuoriutuneet äyskoskella jo ennen marraskuun 15 päivää. No
varma sumari jäi näkemättä. Mutta jotakin nähtiin.. Nimittäin musta
piste pintakalvon yläpuolella ja runsasta arvailua siitä, että onko
korri, voiko olla, näyttää kyllä ihan korrilta, ei se ehkä kuitenkaan
ole ja sitten sitä ei enää tihrustamallakaan erottanut kun se valui
virtaa pitkin alaspäin niin kauaksi. Levottomat katseet kiertelivät
pintaa pitkin ja jäänreunaa tihrustaen, näkyisikö jossain merkkejä
elämästä. Ei näkynyt nahkoja eikä korreja. Mutta sitten se tapahtui,
kuului mulaus ja veden pinnan rikkoi laajenevat paksut renkaat vain
muutamia metrejä alaspäin siitä missä epävarma piste viimeksi
havaittiin.

Ensimmäinen "pintakäynti" on havaittu ja sekös on saanut pikkuhiljaa
levottomaksi käyvän perhokalastajan entistä levottomammaksi. Edessä on
on yksi vuoden hienoimmista ellei jopa hienoin kalastussesonki kun
hankikorrit herättelevät taimenet talvihorroksestaan. Kevät tulee
vääjäämättä, kuukauden päästä on täysi rähinä päällä!

- Matias