On maanantai maaliskuun ensimmäinen päivä. Varmat keväänmerkit ovat ilmassa. Päivät pitenee ja ensimmäiset plussayöt on takanapäin. Joten enpä malttanut olla kävelemättä virtaavien vesien ääreen kun elohopea viihtyi edelleen lämpöasteiden puolella. Ilman vapaa tosin ja lunta oli reisiin asti. Yllätykseksi havaitsin että hangen pinta oli täynnä elämää. Pienet (n. 1mm kokoiset hyppyhäntäiset?) hankikirput olivat heränneet ja niitä hyppi hangella alta pois kun avasin polkua rantaan. Moinen hyönteisten paljous herätti kaamoksesta heräilevän perhokalastajan toiveet siitä, että joku mielenvikainen sumari olisi kiivennyt jään reunaan huippuaikaisin! Olihan viimevuonna ensimmäiset sumarit kuoriutuneet äyskoskella jo ennen marraskuun 15 päivää. No varma sumari jäi näkemättä. Mutta jotakin nähtiin.. Nimittäin musta piste pintakalvon yläpuolella ja runsasta arvailua siitä, että onko korri, voiko olla, näyttää kyllä ihan korrilta, ei se ehkä kuitenkaan ole ja sitten sitä ei enää tihrustamallakaan erottanut kun se valui virtaa pitkin alaspäin niin kauaksi. Levottomat katseet kiertelivät pintaa pitkin ja jäänreunaa tihrustaen, näkyisikö jossain merkkejä elämästä. Ei näkynyt nahkoja eikä korreja. Mutta sitten se tapahtui, kuului mulaus ja veden pinnan rikkoi laajenevat paksut renkaat vain muutamia metrejä alaspäin siitä missä epävarma piste viimeksi havaittiin. Ensimmäinen "pintakäynti" on havaittu ja sekös on saanut pikkuhiljaa levottomaksi käyvän perhokalastajan entistä levottomammaksi. Edessä on on yksi vuoden hienoimmista ellei jopa hienoin kalastussesonki kun hankikorrit herättelevät taimenet talvihorroksestaan. Kevät tulee vääjäämättä, kuukauden päästä on täysi rähinä päällä! - Matias |
Blogi >