Blogi‎ > ‎

Vaskikellojen sointia Poroenolla 18-25.7.2010

lähettänyt Rautalammin Perhokalastajat 29.7.2010 klo 11.36   [ 19.3.2012 klo 14.31 päivitetty ]
Sunnuntai-aamuna 18.7. starttasimme, Mikko, Toni, Tuomas (koneonkijaoston pj) sekä allekirjoittanut, kohti Poroenoa. Maanantaille oli sovittu Polar-Lennolta vesitasokyyti Porojärvelle, mistä matkan oli tarkoitus jatkua veneellä ja kävellen Poroenon yläjuoksun pelipaikoille. Matka lähtikin hyvin liikkeelle, kun Viitasaaren pohjoispuolella katosi Volvosta vilkut ja kattoboksi aukesi kesken ajon. Siinä sitten keräiltiin Tonin ul-kelaa ja vapaa yms. roippeita pitkin nelostietä ja vilkutkin toimi aina hetken kun vain jaksoi vaihtaa uutta sulaketta palaneen tilalle. Mikä lie viallinen rele poltti sulaketta. Sunnuntaina lähes yhdellä pyyhkäisyllä mentiinkin sitten aina Kilpisjärvelle asti.

Lento lähti lähes sovitusti kolmen jälkeen maanantaina. Ensimmäiseen kyytiin hyppäsimme Mikon kanssa ja toisella lennolla tulivat Toni ja Tuomas. Hienot olivat maisemat tunturissa koneesta katsottuna. Porojärven rantakivikossa lastattiin kamat soutuveneeseen, jota lähdimme soutamaan kohti Poroenoa, Toni souti ja minä pidin perää. Jo lyhyen soutumatkan jälkeen selvisi kuitenkin, että tavaraa oli lastattu hieman liikaa, vene vuoti kuin seula ja koveneva lounaistuuli painoi veneilijät kohti saarta järven keskellä. Siellä sitä sitten loppujen lopuksi toikkaroitiin kalsareissa paljain jaloin saaren rantakivikossa koittaen saada venettä maille. Ei muuta kuin "pupannahat" päälle ja kantamaan rinkkoja saaren toiselle laidalle ja kahlaamalla kuljettamaan venettä tyynemmälle laidalle. Tyynemmällä laidalla päästiin viemään kuitenkin kamat takaisin mantereelle ja jatkamaan matkaa. Vene jäi Kekkosen kämpän rantakiville. Olipahan taas venereissu!

Tunturia lentokoneesta käsin.

Kekkosen Kämpältä rinkat selässä pari-kolme kilometriä alas jokivartta ja leiri pystyyn. Uskomattoman hieno leiripaikka pari metriä rannasta. Kyllä siinä mieli lepäsi kun kelikin vielä suosi. Illalla kalaan lähipaikoille ja päästiin jo ensimmäistä harjusta maistamaan.

Tiistaina aloitettiin kalastus leiripaikan yläpuolelta kahlaamon ympäriltä. Muutamaa tärppiä ja pikkukalaa lukuunottamatta yläosissa oli hiljaisempaa ja siten liikuttiin koko ajan alaspäin. Hieman ennen päivällistä Toni nappasi saarijakson alajuoksulta komean 50cm harjuksen pinturilla. Ilta menikin hyvin kalastellessa ja harjusta syöden. Jopa niin hyvin että taisi venähtää aamuviiteen.

Niskaa saarijaksolta.

Viikon puolivälissä aamu oli syystä tai toisesta hieman tukkoinen, mutta kalaan päästiin. Onneksi kellonajoilla ei niin väliä ollut, kun koko ajan oli lähes yhtä valoisaa. Takaisin alaosille, jossa tuntui enemmän kalaa olevan. Hieman kuuden jälkeen sain 45cm* taimenen alimman saaren takaa kovasta koskesta pikkutinselillä. Kyllä maistui voilla paistettu taimen perunamuusin ja kanttarellikastikkeen kera. Keli alkoi kylmetä ja vettäkin tihkutti välillä. Se ei kuitenkaan lannistanut, vaan illalla puoli kahdentoista aikoihin Mikko nappasi (samasta loppuliusta kuin Toninkin harjus) 54cm harjuksen, pinturilla tottakai. Samasta paikasta saatiin useita otettavia harjuksia ja paljon sinne niitä vielä jäi.

Poroenon taimen.

Harjus 54cm

Keskiviikko-torstaiyönä lämpöä oli pari astetta ja vettä tihkutti melkein koko ajan. Meinasi olla kylmä. Herättyämme lyötiin kamat läjään ja suunnattiin kohti Porojärven autiotupaa, joka sattuikin olemaan tyhjillään. Kaminaan tulet ja kamat kuivumaan. Ilta meni nauttiessa loput eväsjuomat ja korttia pelatessa. 

Perjantai olikin lähtöpäivä. Kone oli ajoitettu hakemaan laiturilta klo 15-16, joten sinne siis. Rinkat selässä pirunpeltoa pitkin todella navakassa tuulessa, ei ollut ihan helppo homma. Venekin piti raahata takaisin laiturille. Tuuliolosuhteet epäilyttivät koko ajan ja niinhän siinä sitten kävi, että rantakivillä istuttiin lopulta yhteen asti yöllä. Lentäjä sanoin tuulien haitanneen paljon lentoliikennettä ja lisäksi oli kuulemma pitkin Ruotsin Lappia pitänyt hakea ihmisiä pois lumimyrskyn alta.

"Pirunpeltoa", taustalla Porojärven autiotupa.

Lauantaina käytiin vielä kopaisemassa Könkämäenon pelipaikoista Poussuniva sekä Saarikoski. Paljon pientä ja jokunen ottikokoinen harjus saatiin ja kelit oli mitä mainioimmat. Lähes viimeisillä heitoilla Tumppi sai Saarikoskelta harjuksen ylähuulen ja sen perään 45cm harrin kotiinviemisiksi. Puolen yön jälkeen rautaperseajolla takaisin kotia kohti ja Rautalammilla oltiin aamulla kymmenen jälkeen.

Poroenolla maisemat olivat todella hienot ja kalaakin tuli kiitettävästi, joten reissu oli kaikinpuolin onnistunut.

- Jouni

P.S. Jos joku ihmetteli otsikkoa, niin se juontaa juurensa menomatkaan, kun Toni (?) upotti reissulaisten mieliin Pyhäsalmen Vaskikellojen parkkipaikalla vilkkuja korjatessaan, kuolemattoman lauseen "ja vaskikellot soi..". Virke löytynee Antti Huovilan uskomattoman hienosta kappaleesta Vaskikellot. ;)

* Taimenen alamitta on muutettu 50 cm alkaen 2011. Alamitta on nyt yhdenmukainen Tornio-Muoniojoen uuden kalastussäännön kanssa.
Comments